Innostuin opiskelemaan venäjää lukiossa ja melkeinpä puolivahingossa päädyin sitä opiskelemaan yliopistoon, kun en keksinyt muutakaan. Alku oli hankalaa, vuosikurssilla oli paljon natiiveja, ja tuntui, että itse ei osaa yhtään mitään. Onneksi en luovuttanut, sillä venäjän opettaminen on todella antoisaa.
Lyhyillä kielillä, kuten tiedetään, on nykyään hankalaa. Haasteena on ryhmien muodostuminen ja opiskelijoiden pitäminen ryhmissä. Tänä keväänä (2022) meillä on huippuvuosi: venäjää on menossa kirjoittamaan 20 abiturienttia.
Asiaa on lyhyenkin oppimäärässä paljon, niin sanaston kuin kieliopin puolella, jolloin kursseilla on kiire. Toisin kuin ehkä yleisesti kuvitellaan, kyrillisten kirjainten opettelu ei vie määrättömästi aikaa, eikä se vaikuta tuottavan oppilaille suuria hankaluuksia. Enemmän päänvaivaa tuntuu tuottavan venäjän ääntäminen. Minä pidän tärkeänä ääntämisen opettelun jatkuvaa harjoittelua, siksi tykkään teettää mahdollisimman paljon suullisia tehtäviä. Mitä kiireeseen tulee - me etenemme opiskelijoiden kanssa turvallisesti, mitään tärkeää ei jätetä pois, vaan annetaan opsin kurssimääritelmien tarvittaessa paukkua.
Nykyisin opiskelussa käytetään paljon digikirjoja, sähköisiä materiaaleja ja tehtäviä. Rakastan kaikkia digihommia, mutta venäjässä tuhlaan vielä paljon paperia. Mielestäni kirjaimet ja sanojen kirjoitusasut jäävät paremmin mieleen kun ne piirretään kynällä paperille. Lisäksi venäjään on kirjasarjojen niukkojen tehtävien myötä tullut kehiteltyä valtava määrä omaa monistemateriaalia, aktiviteetteja ja pelejä.
Vaikka opiskeltavia kielellisiä asioita on paljon, mielestäni ei silti saisi lyhyessä (eikä muussakaan) kielessä unohtaa kulttuurin opetusta. Venäläinen kulttuuri on upea ja runsas, ja usein suomalaisille opiskelijoille vähän vieras ja ihmetystä herättävä. Oppitunneilla olemme saaneet kulttuuriin liityvistä paloista aikaan todella kiinnostavia keskusteluja. Oppilaat ovat olleet aidosti innostuneita, ovat ihmetelleet ja kysyneet lisäkysymyksiä ja sitten lähteneet tunneilta kotiin hymyssäsuin. Siksi yritän ottaa kulttuuriaiheita kieliopin lomaan mahdollisimman usein. Kiinnostusta kulttuuriin olen onnistunut konkreettisimmin herättelemään yhteisellä soittolistalla, jolle oppilaat saavat tehdä venäläisiä biisiehdotuksia. Soittolistaa kuuntelemme tunneilla aina kun oppilaat tekevät tehtäviä.
Toisen vuosikurssin opiskelijoiden kanssa olemme lukuvuoden mittaan toteuttaneet "venäläisten juhlien vuosikelloa". Kurssien sijoittumisen mukaan, mahdollisimman oikeina aikoina, olemme juhlistaneet uutta vuotta, naistenpäivää, pääsiäistä, kosmonautiikan päivää ja voitonpäivää. Syyslukukausi huipentuu juhlaan, jossa samukka höyryää, syödään konvehteja ja pidetään vuorotellen maljapuheita. Pääsiäisenä koristellaan munia venäläiseen tyyliin. Voitonpäivänä kummastellaan sotaparaatia.
Meidän lukiossamme on tarjottimessa myös A-venäjä. Omia ryhmiä ei käytännössä koskaan muodostu, opiskelijat joko suorittavat kursseja itsenäisesti, tai teemme yhdistetyn A- ja B-venäjän ryhmän. On sanomattakin selvää, että yhdistetyn ryhmän ohjaaminen on todella haasteellista, mutta on siitäkin selvitty useampaan otteeseen.