Suhtauduin itse vielä lukiossa saksan opiskeluun negatiivisesti. Saksan kieli tuntui vaikealta: kielioppi oli sekavaa, sanasto ei jäänyt mieleen eikä ääntämistä opetettu juuri koskaan. Aivan yliopisto-opintojen lopulla päätin antaa saksan kielelle uuden mahdollisuuden. Pääsykokeisiin prepatessani minulle taisi ensimmäistä kertaa kirkastua ihan konkreettisesti se, että vanhan päälle rakentaminen ja vanhan tiedon soveltaminen toimii. Ehkä olin yliopisto-opintojen myötä oppinut myös pitkäjänteisen työn merkityksen kielten opiskelussa ja kehittänyt opiskelutaitojani.
Suoritin saksan opinnot loppuun alumniopintoina Tampereen yliopistossa. Olen siis myös pätevä saksan kielen aineenopettaja, mutta en ole vielä päässyt saksaa missään opettamaan.